Sanoit aina,
että usein voittajia ovat häviäjät,
jotka päättävät yrittää viela kerran
Syyskuu harmaa – keltainen,
oveen koputtaa,
tuo surulinnut mukanaan
Ne istuivat sänkysi vieressä,
odottaen hetkeä,
jota pelkään,
jolloin he pääsevät laulamaan
Ja kun pimeys yllättää
puiden lehdet varisevat
Julistetaan kuolleeksi
Juoksen metsään,
yritän sulkea korvani,
jotten kuulisi laulua
Uusi kevät tulee,
sinä jäät ikuisesti talveen
Kuvittelen sinun putoavan
lumihiutaleina maahan
Kuulin, kuinka surulinnut lauloivat,
ja yritin estää niitä pesimästä pääni sisään.
Hiljainen urkumusiikki,
ei sitä olisi pitänyt soittaa hautajaisissasi
mutta en ollut kertomassa sitä muille,
olin luonasi unessa.
Yritän jatkaa matkaa,
kompuroin ja ryömin,
mutta etenen silti.
Voittajia ovat häviäjät,
jotka päättävät yrittää vielä kerran
Hävitin, kadotin sinut,
mutta yritän voittaa,
yritän vielä kerran
Sinä olet puun juuret,
joihin kompastun.
Sinun kasvosi,
jotka nään koko ajan.
Ne kummittelevat.
Illalla jätän oven valmiiksi auki,
odotan sinua,
sinä sanoit tulevasi uneen minua tapaamaan.
Herään ja huomaan,
olet yhä vieressäni.
Itken,
se oli vain ajatus unesta.
Herään,
olet oikeasti poissa.
