Sellaisia ovat ystävät

Se tunne,
kuinka sydän meinaa pakahtua
ei rakkaudesta,
vaan ilosta

Voi laulaa sydämensä pohjasta,
pelkäämättä epäonnistumista
Voi laukata hevosella,
pelkäämättä tippumista
Voi nauraa,
muiden nauraessa mukana

Sellaisia ovat ystävät

Ja se tunne,
kuinka sydän meinaa pakahtua
ei rakkaudesta,
vaan ilosta

Se on
ystävyyden tunne

Huominen

Saavutus
eilinen on saavutus

Totuus
huominen on totuus

Itsekkyys
on tämä päivä

Saavutus muuttuu itsekkyydeksi,
itsekkyys totuudeksi

Totuus
on kuin valhe

Huominen on valhe

Sillä
huomista ei tule

Huominen päivä
on kuin tuulesta temmattu arvaus

Tunne

En kuule,
en näe
ainoa mitä minusta on jäljellä
on tunne

Tunne kaikesta tästä
tästä rakkaasta tarinasta
Mutta minä en ole ainoa
Ahdistus, pelko, tunne
En ole ainoa

Epävarmuus
ainoa mitä tunnen
ainoa mitä minusta on jäljellä

on epävarmuus

Luovuus pyrkii ulos

Luovuus pyrkii ulos.
Se hyppää karuselliin
ja pyörittää itseään ympäri.

Luovuus pyrkii ulos.
Se repii auki kaiken
ja antaa hulluuden tunteen.

Luovuus pyrkii ulos.
Se ei pysy paikoillaan,
vaikka siitä yrittää pitää kiinni.

Kuka tämän on tehnyt?

Kuka tämän on tehnyt?
Vallitseva sekasorto
pureva tuuli
ja poltetut kumisaappaat

Kuka tämän on tehnyt?
Vuoren huippu
kaunis Italia
ja tyhjät hissikuilut

Kuka tämän on tehnyt?
Ehkä joku mies
Tai kaunis nainen
Minä, minä sen olen tehnyt

Surullinen omakuva

Mukaillen Jukka Itkosen runoa Talvinen omakuva.

Itku,
se minä olen.
Pöydän alta löydän
yksinäisen kyyneleen

Ikävä,
niin minä olen.
Pitäisikö minun juosta pakoon?

Kaadetut puut,
ne minä olen.
Laululinnutkin lopulta kaikonneet.

Epäonninen katulamppu,
niin minä olen.
Saat itse päättää, pimeä vai valo.

Yksinäinen kuu,
se minä olen.
Yksin joudun yössä istumaan.

Kuollut mansikkamaa,
niin minä olen,

uneksin kotiin
ja siellä olen

kukkaan puhkeava
taas onnellinen

Kaikki

Tyhjä säästöpossu
kylmät kädet,
lohduton itku
verinen sydän

Palava roihu
liikkuva linna,
kadonnut prinssi
vanha kaivo

Yksinäinen kyynel
hiilenmustat huulet,
kuollut kyyhkynen
käsistä valunut hiekka

Niin kuin ne kaikki,
seuraisivat toisiaan

Nauru, hymy ja eilinen

Nauru
sen minä muistan
Ja hymykuopat
Kesäisen laitumen
ja laukkaavat hevoset

Hymy
sen minä muistan
Ja säteilevät silmät
tuulessa heiluvat pyykit

Eilinen,
sen minä muistan
Nauru ja hymy
Pikkupoika

Yksin

Tämä pimeys,
se painaa päänsä.
Läpitunkematon huuto,
on hiljaisuus.

Kuinka voin elää,
kun viisarit siirtyvät eteenpäin,
yhä nopeammin
ja nopeammin

Tämä huuto,
muuttuu itkuksi.
Kirjava mustelma
on rikkinäinen ajatus.

Kuinka voin kuolla,
kun joku voi odottaa yksin
minua,
minua maailman toisella puolella

Yksin
olen vain yksin
rikki ja hajalla
kukaan ei tiedä

Sillä olen
Yksin