Voittajia ovat häviäjät, jotka päättävät yrittää vielä kerran

Sanoit aina,

että usein voittajia ovat häviäjät,

jotka päättävät yrittää viela kerran

Syyskuu harmaa – keltainen,

oveen koputtaa,

tuo surulinnut mukanaan

Ne istuivat sänkysi vieressä,

odottaen hetkeä,

jota pelkään,

jolloin he pääsevät laulamaan

Ja kun pimeys yllättää

puiden lehdet varisevat

Julistetaan kuolleeksi

Juoksen metsään,

yritän sulkea korvani,

jotten kuulisi laulua

Uusi kevät tulee,

sinä jäät ikuisesti talveen

Kuvittelen sinun putoavan

lumihiutaleina maahan

Kuulin, kuinka surulinnut lauloivat,

ja yritin estää niitä pesimästä pääni sisään.

Hiljainen urkumusiikki,

ei sitä olisi pitänyt soittaa hautajaisissasi

mutta en ollut kertomassa sitä muille,

olin luonasi unessa.

Yritän jatkaa matkaa,

kompuroin ja ryömin,

mutta etenen silti.

Voittajia ovat häviäjät,

jotka päättävät yrittää vielä kerran

Hävitin, kadotin sinut,

mutta yritän voittaa,

yritän vielä kerran

Sinä olet puun juuret,

joihin kompastun.

Sinun kasvosi,

jotka nään koko ajan.

Ne kummittelevat.

Illalla jätän oven valmiiksi auki,

odotan sinua,

sinä sanoit tulevasi uneen minua tapaamaan.

Herään ja huomaan,

olet yhä vieressäni.

Itken,

se oli vain ajatus unesta.

Herään,

olet oikeasti poissa.