keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Yksin

Tämä pimeys,
se painaa päänsä.
Läpitunkematon huuto,
on hiljaisuus.

Kuinka voin elää,
kun viisarit siirtyvät eteenpäin,
yhä nopeammin
ja nopeammin

Tämä huuto,
muuttuu itkuksi.
Kirjava mustelma
on rikkinäinen ajatus.

Kuinka voin kuolla,
kun joku voi odottaa yksin
minua,
minua maailman toisella puolella

Yksin
olen vain yksin
rikki ja hajalla
kukaan ei tiedä

Sillä olen
Yksin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti