Tämä pimeys,
se painaa päänsä.
Läpitunkematon huuto,
on hiljaisuus.
Kuinka voin elää,
kun viisarit siirtyvät eteenpäin,
yhä nopeammin
ja nopeammin
Tämä huuto,
muuttuu itkuksi.
Kirjava mustelma
on rikkinäinen ajatus.
Kuinka voin kuolla,
kun joku voi odottaa yksin
minua,
minua maailman toisella puolella
Yksin
olen vain yksin
rikki ja hajalla
kukaan ei tiedä
Sillä olen
Yksin
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti