Surullinen omakuva

Mukaillen Jukka Itkosen runoa Talvinen omakuva.

Itku,
se minä olen.
Pöydän alta löydän
yksinäisen kyyneleen

Ikävä,
niin minä olen.
Pitäisikö minun juosta pakoon?

Kaadetut puut,
ne minä olen.
Laululinnutkin lopulta kaikonneet.

Epäonninen katulamppu,
niin minä olen.
Saat itse päättää, pimeä vai valo.

Yksinäinen kuu,
se minä olen.
Yksin joudun yössä istumaan.

Kuollut mansikkamaa,
niin minä olen,

uneksin kotiin
ja siellä olen

kukkaan puhkeava
taas onnellinen